Urheilu kuulumisia!

Pyöräily on jääny pariks viikkoa tauolle.. Ei oikeen ole innostanu, mutta jospa sitä kävis loppuviikosta taas pyöräileen. Eilen meillä alkoi kansalaisopiston kurssi kuntosalilla ja se oli kyllä mahtavaa. En muistanukkaan kuin kivaa voi olla kuntosalilla käynti. Ehkä siitä on niin huonot muistot ku koulussa se oli niin pakkopullaa ja aina ku ope käänsi selän ni liikkeetki loppu. Kyllä nyt tuntuu jaloissa ja käsissä eilinen treeni.

Tänään käytiin äitin kans toisessa kansalaisopiston kurssilla. Se on ryhtiä parantava jumppa ja keskittyy pääasiassa hartia-niskaseudun liikkeisiin. Vatsalihaksia siellä treenattiin myös aika paljon. Mulla on hartiat aina jumissa ja lapaluitten välissä semmosia lukkoja, mitä pitää päivän aikana monta kertaa yrittää aukasta. Jospa tämä auttais siihen. Ja ryhtikään ei ois pahitteeks parantua. :D Mitään hikiliikuntaa tää ei ollu ja oliko vähä pettymys, mutta sieltä päästyä aloinkin tekeen InWellin videotreenin, johon aloin maanantaina. Sen jälkeen kyllä tunsi, että nyt on jotain tehny. Jospa näillä alkais kunto kohota erilailla ja sais voimaa niin käsiin ku jalkoihinki.

Näillä mennään siis tästä eteenpäin! :)

Vesirokko!

Voihan vesirokko!! En ois uskonu, että tää on näin kauhea tauti. Vaikka ite en sairastanukkaan vaan Hermanni, niin silti on ollut kauhea. Maanantaina oltiin päiväkotiin aamulla lähdössä ja vaatteita vaihtaessa huomasin  että rintakehä on aivan täynnä näppyjä. Ja olihan niitä selän puolellaki. Vaaleita oli vielä silloin ja yön aikana oli kaikki noussu. Lämminki oli ja mittasin sitte kuumeen. Sitä ei onneks ollu ku vähän päälle 37 astetta.

Ensimmäisenä päivänä ei oikeestaan valittanu kutinaa ollenkaan. Seuraava päivä oli vähän vaikeempi ja lämpö oli samoissa lukemissa. Näpyt alko oleen jo tummemman punasia ja osa alkoi kuivua, mutta uusia näppyjä tuli kolme päivää.

Kolmas päivä oli kyllä vaikein. Kuumettakin oli jo yli 38 astetta ja vähän päälle. Kutisi koko ajan ja vähän väliä sai taputella selkää, mahaa ja kylkiä.. Tää taputtelu tulee siitä, ku kielsin raapimasta näppyjä, vaikka kutittaaki. Mieluummin taputtelee niin ei mee iho rikki. Uskomatonta kyllä, Hermanni usko tän eikä raapinut juuri yhtään. Taputteli vaan. Kylmässä suihkussaki kävi pari kertaa ja aina vaan sano että laita kylmempää vettä. Raukka ku huomas että vesi oli kylmää mutta se autto niin hyvin hetkellisesti, että jääräpäissään siellä hetken seisoskeli. Vesirokkovaahtoa käytettiin kans ja siitä oli jonku verran apua. Koko päivän oikeastaan vaan makoili ja istuskeli eikä ruoka maistunut ku vasta illalla.

Loppuviikko mennytkin ihan hyvin ja olo ollut jo paljon parempi. Näpyt eivät kutittaneetkaan enään niin paljon. Tänään ei oo valittanut ollenkaan, että kutittais. Viikko tässä meni, mutta onneks se alkaa oleen ohi!

Tätä en kyllä kellekkään toivo! Mutta me voijaan onneks jo sanoa, että onneks me ollaan nyt sairastettu tää!

4-vuotis neuvola ja kuulumisia

Viikonloppuna käytiin monitoimihallilla temppuradalla ja pomppimassa pomppulinnoissa. Hermannilla oli virtaa kuten tavallisestikkin. Juoksujalkaa meni paikasta toiseen kokoajan. Välillä kerkes ilkeyttäki tekeen ja yritti ohitella muita lapsia jonossa. Reilu tunti siellä oltiin ja ite olin kyllä heti valmiina lähtöön. Ei meinaa millään pysyä pojan perässä. 

Tänään käytiin 4-vuotis neuvolassa. Reipas poika ja kaikki kasvukäyrät normaalissa. Piirtämistä ja leikkaamista harjoitellaan vielä ja käydään loppuvuodesta vielä uudestaan neuvolassa. Rokotusta ei annettu vielä, vaan annetaan vasta lääkärineuvolassa. Pojalla on niin hyvä muisti, etten halunnu sille neuvolasta jäävän pelottavaa/inhottavaa kuvaa, joten jätetään ne muistot sitte lääkärille. :D 

R ja S kirjaimet vielä puuttuu, mutta puhe on selkeää. Ja sitä puhetta tulee paljon. :D 

Kaikki meni kaikin puolin hyvin. Suostui tehtäviin. Ja jäi neuvolatätin kans kahdestaan huoneeseen niitä tekemään. Sitte ku oltiin lähdössä, niin ihmettelin että minne se kerkes mennä. Siellä se seisoi parkkipaikalla ilman sukkia ja kenkiä. Onneks tuli reippaasti takas ja päästiin lähteen. En tiiä miks, mutta mua aina jännittää mennä Hermannin kans tämmösiin virallisiin paikkoihin, ku siitä ei koskaan tiiä mitä se keksii. Ehkä pitäis vaan alkaa ottaan vähä rennommin. :) 

Lauantaina kävin pyöräileen vanhankirkon lenkin. Siitä tulee 18 kilometriä. 45 minuuttia meni lenkkiin ja kyllä sen jälkeen tuntuki että oli jotain tehny. Ehkä mulle nopea vauhti johtui siitä, että hirvitti ajaa yksin isontien vartta kun oli vaan metsää ympärillä. :) Millonhan pääsen tästä arkuuesta yli. En varmaan koskaan! Parin viikon päästä alkaa kansalaisopiston kurssit. Voi että mä ootan jo kovasti. Kuntosalikurssille tiistaisin ja toiselle kurssille keskiviikkosin. Sillon on semmonen ryhtiä parantava kurssi ja siihen tosiaanki tarvin jumppaa. Hartioihin ja keskivartalolihaksiin keskitytään pääasiassa. Sitte ei tarvi pyöräillä/juosta/lenkkeillä kuin 2-3 kertaa viikossa niin se riittää helposti painonpudotuksessa. Harmittaa vaan jo valmiiks ku kohta tulee talvi ja joutuu pyöräilyn jättää tauolle. :( Mutta vielä pitää nauttia. :) 

4-VUOTTA

Viimeviikonloppuna vietettiin Hermannin synttäreitä ja eilen illalla klo 23:27, täytti poika 4-vuotta. Paljon on kasvanut vuodessa. Hermannista on tullut paljon reippaampi, kyselyikä on pahimmillaan päällä ja kiukuttelutkin alkanut jäädä taakse, toisinsanoen uhmaiästä selvitty! :D Hermanni siirtyi kesän alussa isojen puolelle päiväkodissa ja kyllä tuli niin suuri henkinen kasvu kesänaikana, ettei meinaa ite pysyä perässä. Paljon on vieläkin äitin perään. Toissayön sai olla mummulassa yötä yksin ja illalla jäikin reippaasti mummulaan. Ite lähin siskolle yöks Oulaisiin ja auttaan ristäisten laitossa. Yö oli menny hyvin ja aamulla oli menny porukoitten huoneeseen ja tokassu: "Mummu, mä oon hereillä." Päivä oli menny hyvin siihen asti kunnes mummu ja pappa tuli takas kotiin ristiäisitä niin oli Hermanni alkanu kiukutteleen ja lyömään niitä. Mikään ei ollu enää kelvannu. Ite tulin sitte parituntia niitten jälkeen ja mulle sama kohtelu. Hermanilla on välillä tämmösiä tilanteita, joissa se käyttäytyy väärällä tavalla. Ei oikeen osaa ilmasta, mitä haluais. Loppujaan syy selvis ja äitiä oli ollukkin ikävä ja mun ois pitänykki jäähä tänne sen kans yöks. Mentiin sitte yhessä levähtään ja nukuttiin parintunnin päikkärit.

Hermanni on kova puhumaan ja höpöttään. Kuulemma äitiin tullu.. :'D Joka asia kiinnostaa. Kysymyksiä tulee aiheesta ku aiheesta. Käy jututtaan naapurit ja niitten naapurit ja ihan kaikki. Halaaminen on tärkeää! Aina ku lähetään jostain jonnekki, kaikille pitää halit antaa. Päiväkodista, kylästä, mummulasta, kotoa yms.. Välillä saa olla vähä toppuuttelemassa, ettet sä voi naapuriin mennä halaamaan ku ei olla siellä ees oltu. Kaikki "pikkutavara" on tärkeää. Pihalta kerätään kivet, kepit, oksat, lelun palaset ja ihan kaikki ja ne on Hermannin aarteita. Muistaa tosi hyvin asioita. Saattaa alkaa yhtäkkiä puhuun jostain monen kuukauen vanhasta asiasta ja ite ei muista yhtään. Jos jotain pojalle lupaa niin kyllä muistaa asian niin kauan, että se toteutetaan. Ja mikä hauskinta: Hermannilla on vauvakuume. Taputtelee mun mahaa välillä ja sanoo, että: "Äiti, millon meille tulee vauva, mä haluan että meille tulee vauva, mä jään sitte vauvalomalle.." Selittäppä siinä sitte toiselle. :D Onneks lapselle on helppo vastata kysymyksellä ja se riittääkkiin taas vähä aikaa. :)

Eilen illalla vietettiin venetsialaisia; tehtiin vartaita ja makaronisalaattia. Ostettiin sipsejä ja limukkaa. Illalla lämmitettiin ulkosauna ja käytiin saunomassa. Hermanni pääsi mukaan saunaan ja aina välillä piti päästä ulos juoksenteleen saunasta. Katri oli hommannu pikkuraketteja ja niitä paukuteltiin pihalla.

(tää kuva on muuten otettu 23.27, eli samaan aikaan tasan 4-vuotta sitte Hermanni synty)

Tänään mennään syömään Ylivieskaan, varmaan Myllyrantaan. Katrin Australiaan lähdön kunniaks/vuoksi. Mennään isompien sisarusten ja niitten puolisoitten ja porukoitten kans. Mukava päästä viettään aikaa ilman lapsia! :)

Hain alkuviikosta Hermannille pulpetin huoneeseen, että ois pojallaki paikka minne omat tärkeät tavarat saa laittaa. Siinä on sitte hyvä piirtää ja askarrellakin.

Vkloppu: ihana♡ ja inhottava!

Vkloppu ollut kyllä suurimmaks osaks ihana. Eilen ja tänään sain nukkua pitkään ja univelat kuitattu. Siivouksetkin sain alta pois vähäks aikaa ja pyykit pestyä! Inhoan kyllä niin siivousta! Tänään ollaan päivä vietetty vaihteeks seikkailupuisto Pakassa Tiian, Jannen, Tinon ja Jessen kans. Ensin kierreltiin kolmetuntia radoilla ja lopuks käytiin vielä laskeen se 330metrin vaijeriliuku joka lähtee 30:stä metristä. Oli kyllä aivan huippu kokemus! Sinne kiipeeminen oli ehkä kauheinta, monien portaittenki takia, mutta äkkiä siellä ylhäällä tottu siihen korkeuteen. 

Ja tänään aamulla oli ihana herärys: siskolle oli syntyny aamulla tyttövauva. Kummityttö sai pikkusiskon, Hermanni sai toisen serkun ja minusta tuli toisenkin tytön täti! ♡♡

Eilen käytiin Jennan ja Jontun kans syömässä ja sen jälkeen lähettiinki Jennalle illanviettoon. Kävin Hermannin hakeen mukaan ja kerettiin varmaan tunnin olla ku kahvipöyästä lähin Hermannia auttaan käsien pesussa, ettei sotki koko vessaa kylässä.. Siitäpä tää vklopun ainut huono juttu alkoikin.. Niin siinä sitte huomasin sen käsissä punasia näppyjä. Edellisenä päivänä se oli valittanu kielessä ollutta rakkoa eikä oikeen syöny mitään. Mä tietenki aattelin, että se on purassu siitä ja se on kipeä. Mutta tää taitaakin olla enterorokkoa. :/ Illalla kotona tarkistin jalkapohjatkin, niin sieltä löyty kans muutama näppy kummastakin jalasta. Toivottavasti päästään helpolla eikä mee pahaksi tää tauti. Aiemmin ei oo ollu, mutta kuullu oon tauista. Että tämmöstä täällä. Onneks suurimmaks osaks on ollu mukavaa ja ihania uutisia! ♡

Kuvia ei ole taaskaan laittaa :( ens kerralla sitte!

Viikko menny hurjaa vauhtia. Huomenna jo perjantai, päiväks töihin ja ihana viikonloppu alkaa. Ei mitään erikoista oo tiedossa, siivoamista ja pyykin pesua. Mutta nukkumista ootan eniten! Koko viikon heränny kuuelta niin kyllä uni maistuu. Eipä sitä iltasin malta mennä ajoissa nukkumaan, niin sitte väsyksissä koko päivä. :/ Onneks töissä jaksaa kumminkin olla iloinen ja reipas, mutta se ku istut autoon työpäivän jälkeen... tuntuu että nukahtaa justiin! :D

Eilen kävin juokseen 3,5 km ja oli rankkaa! Kyllä se juokseminen ottaa voimille. Tänään kävin sitte pyöräileen 20km ja olihan se ihan eri mahtavaa.. oisin jyringistä kiertäny lahenperän kautta takas kylälle, mutta en nössö uskaltanu mennä ja käännyin muutaman sajan metrin jälkeen takas. :D Pian ois vaikka peura näkyny. :"DD aika naurettavaa, että metästyskortin ja jopa kahen aseen omistava "metästäjä" pelkää eläimiä.. Muttaku ne on niin pelottavia ku on yksin.. :(

Mutta mutta, ens kerralla yritän kirjottaa muustaki ku tästä urheilusta..

Tsemppari

Pakko hehkuttaa.. Oon ollu nyt n. 4 viikkoa herkkulakossa, sisältää karkit ja makeat leivonnaiset yms. (karkkia ei oo menny yhtään, mutta jäätelöä pari kertaa ja lättyjä kerran). Pyöräilly ja juossu. Juossu vasta viikon, ja pyöräilly sen 4 viikkoa. Alkupainon otin tietenkin ennen laihdutusta ja mitat, maha, reisi, yms. Eilen mittasin huviks mahan ympäryksen ekaa kertaa uudelleen, ku sisko tuumas että on sulla maha ainaki pienentyny.. 7 cm oli lähteny! Mulle niin mahtava tsemppari, että jotain on tapahtunu!! Paino on pudonnut n. 4 kiloa, mutta siitä se lähtee tippuun.

Juoksulenkit ei oo ollu ku 3-4km, mutta kovaa hommaa se on ollu. Yleiskunto ollu jo niin huono alusta alkaen, mutta pyöräily vähä antanu voimaa jaloille. Mutta kohta mä juoksen paaljon paaljon pitemmästi! :) Ja näillä juoksulenkeillä oon kumminki juossu koko matkan, mutta vauhti ei oo ollu huimaa. :D

Huomenna meen taas pyöräileen! :)

Mä en oo ikään tykänny urheilujuttuja lukea(esim blogeista) varsinkaan sellasten jotka on ihan huippukunnossa.. Mutta kyllä se on ihan kiva tänne kirjottaa siitä ja lukea sitte jälkeenpäin. :)

Seikkailupuisto Pakka

Eilen käytiin Tiian kans Kalajoella seikkailupuisto pakassa. Se oli kyllä yhtä hyvä paikka ku muistinki. Tänään lihasten kipeyden, mustelmien ja "palovamman" jälkeenkin tekis mieli lähtee uudestaan. Kolme tuntia meni hujauksessa ja ois voinut jatkaakkin vielä. :D Viime vuonna kävin Päivin kans ensimmäistä kertaa ja sillon samoin ajatuksin lähettiin pois.

Nyt oli jotain uutuuksiakin tullu viimekesän jälkeen. Yks parhaimmista missä käytiin oli pitkäpitkä vaijerilasku. Tosin siellä radalla, ei siitä tornista. Paitsi että sekin pitää kokea. Välillä mentiin niin tosissaan etten ees muistanu että kiipeillään puissa. :) Ninja radalle ei keretty/uskallettu lähteä, ku edeltävän päivän juoksu tuntui vielä jaloissa. (Tosiaan oon aloittanut nyt juoksun pyöräilyn rinnalle, että sais painoa pujotettua nopiampaa. Kyllä se tästä!!)

110cm pitää olla pitkä, että radalle pääsee. Enskesänä vois päästä jo Hermannin kans, mutta sitte pitäs pysytellä melkeen maan tasalla. Kyllä sinne kannattaa aikuisporukallakin mennä. Niin mahtavaa se on! Tällekesää pitää ainakin kerran vielä päästä sinne.

Yhen kuvan otin ja senki itestäni. Elämäni eka selfie jonka laitan nettiin. En tykkää, mutta saa kelvata. :'''D

Uutta eloa tännekkin!

Ajattelin taas alkaa kirjoittamaan tänne. Vähän on jäänyt taka-alalle tää blogin kirjoittaminen, mutta nyt aion olla ahkerampi. Jospas tänne saatas taas lukijoita, että jaksaa kirjotella. :)

Viime kirjotus näyttää olevan hiihtoloman ajoilta ku vuokatissa käytiin.
Samalla mallilla mennään edelleen, eikä mitään suurempaa oo tapahtunu..

Töissä edelleen kulen Ylivieskassa ja näillä näkymin siellä menee ens vuojen toukokuuhun asti. :) Joka toisen viikon oon lapsiryhmässä hoitajana ja toisen viikon avustan 6-vuotiasta tyttöä. 5 viikkoa takana päivystyspäiväkodissa kesän ajan ja ensviikolla taas Simppariin. :)

Hermanni on siirtynyt päiväkodissa isompien puolelle ja kyllä huomaa, että poika on kasvanu paljon kesän aikana, varsinkin henkisesti! Viikko vielä kesäpäivystyksen päiväkodissa ja sitte takas Kakaravaaraan. :)

Pyöräilyharrastuksen oon alottanu 3 viikkoa sitten ja sillon samaan aikaan alotin herkkulakkoon. Tarkotus ois saada painoa pudotettua ja kuntoa kohotettua. 130 kilsaa on pyöräilyä takana 3:ssa viikossa ja matkaa pitää vaan lisätä. Siinä on mahtava harrastus! Kilometrit menee tosi nopeaa ja maisemat vaihtuu ihanasti. :) Hermannikin on päässy mukaan koppinsa kyytiin ja yllättävän hyvin jaksany istua. :)

Vuokatti

Tosiaan, siitä lomasta Vuokatissa.. Meillä oli huippu reissu, tekemistä riitti koko ajaksi ja illalla oli niin väsyny olo, ettei tarvinu paljo unta ootella. :) Perjantaina oltiin joskus 5 aikoihin perillä mökillä, kannettiin tavarat sisälle ja lähettiin kauppaan. Tehtiin kunnon iltapalaa ja lähettiin päivin kans hiihtämään. Tai lähinnä lähettiin kokeileen hiihtämistä monen vuoden jälkeen. Alle 2 kilometriä tuli hiihettyä ja hiki valu ku mökille päästiin. Tuntemattomien reittien, pimeän illan ja hyvän mielikuvituksen kans matka jäi aikas lyhyeks. :''D oli tarkotus kokeilla seuraavana päivänä uudestaan valosalla, mutta ei enään kerennyt. Ihana oli vaan olla mökissä loppuilta ja jutella kaikkia asioita, porukoitten ja sisarusten kans. Kotona ollessa ei paljon kerkeä/pysty ku niin paljon muitakin ympärillä.. 

Aamulla herättiin siinä vähä ennen yheksää ja aamupalan jälkeen lähettiin rinteisiin. Aamullakin vielä mietin, että lähenkö, mutta onneks menin. Ilma ei ollut parhainta, mutta hyvin viihyttiin. Muut meni lauoilla ja mä menin suksilla. 

Kerran oon Sievissä Louskilla kokeillu lumilautailla, mutta jäi kyllä yhteen kertaan, ku kaajuin pikkuhississä enkä päässyt omin avuin ylös.. Nyt on polvet ollu laskettelun jälkeen kipeenä koko viikon, mutta kerran vuodessa (jos silloinkaan) sitä pääsee vaan lasketteleen. :) Illalla käytiin vielä Katinkullassa uimassa. 

Hermanni oli viikonlopun Matiaksen kans ja oli ripuloinu koko ajan. Ite joutu ressaamaan reissussa, että miten ne pärjää. Hyvin oli pärjänny ja tautiki alko olla loppuvaiheessa ku kotia pääsin. 

Tänään oli mahtava ilma. Käytiin Päivin, Sirkan ja lasten kans kävelyllä kestohangilla ja paistamassa makkaraa. Kevät tullu taas ihan yhtäkkiä. :) 

Hoplopissa jälleen.. ja nyt reissuun!

Aikaa on mennyt taas viimekirjotuksesta. Ei ole kiinnostanut/jaksanut kirjoittaa tänne. Päivät mennyt vauhdilla eteenpäin. :) Oon tällä hetkellä, elämäni ensimmäisellä oikealla lomalla töistä. Ennen ei oo lomia voinu pitää ku on ollut niin lyhkäsiä sopimuksia. Mutta olen nauttinut. :) Tänään lähetään porukoitten ja osan sisarusten kans vuokattiin lomailemaan. Vielä en osaa sanoa meenkö rinteisiin vai en, mutta Katinkullassa ois tarkotus käyä kylpylässä. Rinteissä oon viimeks käyny montavuotta sitte, enkä tiiä miten se enää sujuu. Kyllä mä uskon, että kun rinteet tulee näkyviin ni ei pidättele enään mikään sinne menoa. :D

Viime sunnuntaina käytiin Hermannin, Päivin, Iisan ja meijän Turon kans Oulussa Hoplopissa. Viime käynnistä on aikaa melkeen vuosi, mutta edelleen Hermanni puhu, että aikoo mennä jonteerin väriseen kolikko autoon. :D Sillä se ajelikin muutaman kierroksen ja takas kiipeileen. Kyllä on pojalla nopeat jalat, ku ei meinannu pysyä millään perässä. Vähä meinas isoin mäki hirvittää poikaa, mutta muun ajan meni täysillä eteenpäin. Viime kerralla ku mä kävin vessassa tai hakeen jotain sieltä kaapista, oli Hermanni kerenny vetää jotain tyttöä tukasta ja siellä Päivi selvitteli riitaa ku menin takas.. Tällä kertaa poika jätti muut lapset rauhaan, mutta.. Olin taas käymässä josain ja Päivi katto Hermannia sen aikaa, niin se oli hakenu kassojen eestä korista semmosen vauvojen leikkipuhelimen, joka oli vielä paketissa. Ottanu sen käteen ja lähteny täyttä vauhtia juokseen toiseen päähän ja huutanu samalla: "mä varastan tän!" (ei mitään hajua mistä tämmönen opittu) .. Sieltä kiipeilly sokkeloista kiipeilytelinettä ylös asti ja alkanu hullunlailla repiin auki sitä pakettia. Onneks Turo oli mukana ja Päivi oli sille sanonu, että mee hakeen se pois siltä. Sillon mä tulinki takas, tunnistin heti, että nyt meijän poika itkee ja huutaa josain. (Mistä lie perinyt ison äänensä. :''D) Sieltä sitte lähettiin ja käytiin Mäkkärissä vielä syömässä. Ei keretty montaa kilsaa ajaa kotiin päin, ku kaikki nukku takapenkillä. Ihana, hetken hiljaisuus. :)

Mutta nyt pitää valmistautua Vuokatin reissuun ja tuun sitte ensviikolla kirjotteleen siitä, kuvien kans! :)

mökkeilyä ja sairastelua, taas..

Täällä ei sairastelua ihan heti lopetettukkaan. Mulle itelle nousi kuume sitte keskiviikkoiltana ja torstai-iltana sama homma. Perjantai vielä levähtäessä ja sitte lähettiinkin käymään mökillä. Mökille päästyä, siellä ei ollut kuin 15 astetta lämmintä mökin sisällä. Ei muutaku lattialämmöt päälle, tulet takkaan ja kaikille kunnolla vaatetta päälle, ettei sairastuta uudestaan..

Illalla lämmitettiin vaan mökki ja syötiin iltapala, jonka jälkeen lähettiinki nukkumaan. Aamulla heräsin ja katoin seinällä olevasta asemakellosta, että kello on jo puoli 12. Vähän meinas tympästä ku tuli niin pitkään nukuttua. Nykyään tottunu herään aina ennen 9, myös vapaapäivinä. Noo, nousin äkkiä ylös sängystä ettei mee päivä pilalle ja laitoin vaatteet päälle, kävin ulkona ja menin keittään kahvit. Sitte katoinkin taas kelloa ja huomasin toisen puolen näyttävän vasta puoli 10. Äkkiä tarkistin kellon kännykästä ja puoli 10 se vasta oli, Onneksi. ;D Aamupalan jälkeen lähettiinkin lämmittää heti paljua, että kerkiää lämmetä kunnolla. Saatiin palju hyvälle mallille ja lähettiin käymään koko porukalla pilkillä.

Hermanni ei ollutkaan aikasemmin pilkillä käyny ja kovasti ihmetteli touhua, Ei me kauaa siellä oltu, eikä mitään tullu, mutta käytiimpäs kokeileen. :) Ärsyttävä vaan kävellä järven jäällä, ku jään pinnassa oli ainaki 20cm lunta. 

Sitte vihdoin päästiin saunaan ja paljuileen. Hermannille karvahattu paljuun päähän ja sinne uimaan. 

Saunan jälkeen alettiinkin siivoaan mökkiä ja lähettiin takas sieviin.

Maanantaina Hermanni kävi papan kans uimassa Nivalan uimahallissa. Ekaa kertaa pääsi uimahalliin ja oli aluks vähä arastellu paikkaa. Oli menny pukukaappiin istumaan kädet puuskassa ja sanonu, ettei aio lähteä uimaan. Kaikki muut miehet oli ajanu pesuhuoneen puolelle, että hänkin voi riisua. Ne muut miehet oli käyny rauhotteleen sitä ja houkutteleen, että lähe nyt uimaan. Loppujen lopuks se lähti ja altaille päästyä oli ihan mielissään. Ei meinannu saaja Hermannia enään pois altailta ku oli ollu niin kivaa. 

Ite olin töissä maanantain ja tiistain, jonka jälkeen taas työterveyshuoltoon ja 2 päivää saikkua. Kummassakin korvassa korvatulehus ja silmät rähminy muutaman päivän. crp ei onneks ollu paljoa koholla, mutta olo on tukkonen ja tukala. Nyt on antibiootit alotettu ja jospa tää tästä. Kaks viikkoa jo sairasteltu, niin eiköhän tää ala riittään. Huomenna ois tarkotus mennä taas töihin, jos tää olo alkaa helpottaan. 

Sairastelua

Perjantain ja lauantain välisenä yönä Hermanni alkoi oksentaan. Monta kertaa oksensi yön aikana ja seuraavana aamuna vielä kerran. Äkkiä se ohi meni eikä poika valitellut mahakipuakaan. Ruoka ei oikein maistunut, joten mentiin sipsit, jogurtti, mehu, maito linjalla lauantaipäivän. Illalla olikin tosi väsynyt ja nukahti ennen kahdeksaa. Seuraavana aamuna heräskin jo 8 aikoihin. Sunnuntaina mentiin käymään meillä kotona (sieltä siis tauti oltiin saatu, joten tartuttamaan ei sinne menty) ja reippaasti Hermanni leikki ulkona ja sisällä Roosan kans. Illalla taas ajoissa nukkumaan ja maanantaina Hermanni hoitoon ja ite töihin. Koko päivä oli itellä tosi outo olo. Maha kipeä ja luulinkin että ne johtuu vaan menkoista. Seuraavana yönä aloin sitte ite oksentaan. En oksentanu kuin kaksi kertaa ja sekin riitti muistuttamaan kuin sitkee tauti se on. Tiistain olinkin kotona ja vain makaaminen auttoi oloon. Aina kun yritti jotain tehdä niin alkoi heikottaa tosi pahasti. Ruoka ei maistunut ollenkaan, mutta yritin vähän syödä. Tänäänkin oon ollu vaan kotona ja parannellu vielä oloa. Vielä on vähän heikko olo, mutta kyllä tässä ollaan jo parantumassa. Huomenna sitte takas töihin. Tätä tautia ei kyllä kellekkään toivo. Se on aina kauheampaa mitä muistaa!

Viimeviikolla kävin ostoksilla. Ihan itellekkin löysin vaatteita. Farkut on ollu rikki jo puolisen vuotta ja collari ja legginsit/mekko linjalla on menty pidemmän aikaan. Löysin sitte ihan mahtavan mallin farkkuihin ja ostinkin kolmet kerralla ku ei maksanut paljoa. Yhden paidankin löysin ja koko talven ihailemani kengät. Kenkien ostoa en miettinyt yhtään, sillä oikea koko löytyi ja alkuperäisestä hinnasta sai vielä -50% pois. Joskus kannattaa malttaa oottaa, niin voi tehdä hyviä löytöjä. :) Sen jälkeen kun äidiksi on tullut, on vaatekaupat kierretty aina lastenvaatteitten puolelta. Itehhän ei ikään tarvi mitään tai ainakin tulee aateltua niin. Oon kyllä niin tyytyväinen kun maltoin kattoa myös itelle vaatetta välillä. Tulihan tuota Hermannillekkin ostettua kolmet housut ja 5 uutta paitaa. On poika taas kasvanut vauhdilla ku jokaisista housuista alkaa lahkeet olla jo lyhyet ja paidatkin käy pieniksi.

Eilen meidän poika sai aika naurettavan raivarin. Hermanni oli tosi väsynyt, joten osaks johtu siitäkin. Kävin viemään postiin yhen kirjeen, niin Hermanni sai hirveän huudon ja itkupotkuraivarit.

-Ei sitä saa viiä sinne.  Postimies hakee sen ja vie roskiin. Sun pitää käyä hakemassa se takasi. Se on meijän kirje. Se ei saa mennä roskiin.

Kämpälläkin vielä huusi ja oli ihan kauhuissaan kun postimies vie sen roskiin. Lähinnä vaan nauratti tää tilanne, enkä taaskaan ymmärrä mistä tää tuli. Onhan Hermannilla isot reaktiot aina jos jotain uutta tapahtuu. Menee aikaa ennenkuin tottuu ajatukseen. Esim. uusi hoitopaikka, omat synttärit, jossa kaikki kiinnittää huomiota häneen. Kirkossa oleminen yms. Monesti ku mennään jonnekkin missä ei oo pitkään aikaan oltu, niin kukaan ei saa puhua Hermannille ensimmäiseen puoleen tuntiin - tuntiin. Se huutaa aina:

- Älä puhu mulle!

Tämmöstä tänne! :)

Ulkoilua

Tänään on ollu aivan mahtava päivä! Aamulla oli ihana herätä ku ei väsyttäny ja niihin mun viimepäivien ärsytyksiinkin tuli helpotus! Kerran kuussa mulla on se viikko, jolloin kaikki asiat ärsyttää, nimittäin just ennenku ne alkaa.. Nytkin meni 2 viikkoa yli niin ei osannu ees oottaa niitä. Nooo, tänään oli töissä kivaa! Pikkuhiljaa on talon tavat tullut tutuiksi ja alkaa oma paikkakin löytyä. :) 

Töitten jälkeen menin meille kotia. Kävin kahvit juomassa ja ulkovaatteet päälle ja ulos. Äkkiä siellä kolme tuntia vierähti. Ensin lasten kans ja sitte 16-vuotiaan veljen kans, ku alettiin värkkään semmosta jääkourumäkeä siihen ulos. Lapsille siitä oli tarkotus tehdä kunnon liukurimäki kuhan saadaan se vielä jäätymään niin hyvät vauhdit tulee! :D vaikkakin siinä monet laskut jo itekki laski. 

Loppuajasta ulos alko tulla lähes koko porukka, niin isompaa kuin pienempääkin! :) varmaankin ensimmäinen talvi pitkään aikaan ku osaa nauttia siitä lumesta, vaikkakin se on vähä märkää.. 

Luistelua

Ääähhh! Mulla on hermot kireellä koko ajan! Varmaan johtuu siitä ettei minään päivänä kerkee tehä mitään ku tulee töistä niin myöhään ja pitää mennä aikasin nukkumaan.. Muuten kyllä valvoisin myöhempäänkin ja nauttisin omasta ajasta, mutta ei jaksa! Ei jaksa seuraava päivänä olla töissä jos vaan väsyttää.. Ja viikonloppuinakaan ei kerkeä mitään tekeen. Ja on siellä töissä lähes aina mukava olla ja päivissä on taas jotain järkeä ku tekemistä löytyy! :) 

Mutta synkistely saa jäähä nuihin muutamiin lauseisiin, sillä tänään on kumminki ollu ihan kiva päivä. Käytiin Hermannin kans kokeileen luistelua ekaa kertaa. Ihan hyvin se pysy muutaman metrin pystyssä ku käveli luistimilla jäällä. :) 

Välillä vedin sitä käsistä ja kokeiltiin vähän liukuakkin, mutta aika helposti ne jalat lähti erkaneen toisistaan ja pyllähti poika jäälle. Ens kerralla pitää ottaa itellekkin luistimet jalkaan. 

Jäällä makoilukin kelpas välillä lepohetkeks, vaikka ei oltu ku 20 minuuttia luistelemassa. Tätä oon haaveillu jo pitkään ja miettiny luistimien hankkimista, mutta onneks Petukan mummulasta löyty sopivat luistimet niin pääsi kokeileen. Hermanni kyllä tykkäs luistelusta ja ois halunnu mennä heti uuetaan. :) 

Kypäränkin puuttuu vielä. Ens kerralla se on kyllä päässä ku luistelemaan mennään! 

Illalla ku tultiin sieviin ni käytiin äitin kans vielä lenkillä. Pitää alkaa lenkkeileen usiamminkin, ku oli niin piristävää. :) Saunassa just käyty ja nyt nukkuun! 

Onkohan kellään muulla lasten kans yhtä 'ei niin rentouttavaa' saunahetkeä, ku toinen pomppii lauteelta toiselle, välillä pissalle, taas lauteilla ja koko ajan oven välissä? Joka kerta päätän, että ens kerralla meen yksin, mutta joka kerta lähetään yhessä ku Hermanni tykkää olla niin paljon saunassa. :'D 

Arki alkoi ja sitä myötä uudet työt

Nyt ois 7 työpäivää takana uudessa työpaikassa. Mukavaa on ollut ja olen tottunut jo aikalailla talon tapoihin ja sääntöihin. Ilman vastoinkäymisiä tää työnalku ei oo alkanu. Ennen loppiaista meillä hajos auto, joten ongelmaks tuli se, että millä kulen n. 25 km mittaisen työmatkan. Onneks oon saanut auton lainaan siskoltani ja päässyt sillä töihin. Päivä ennen kuin aloitin työt, mulla meni ainoasta talvitakista vetoketju rikki ja ulkona oli -30 astetta pakkasta. Onneks ei ulos menty lasten kans ja suoraan töistä ajoin kärkkäiselle ja ostin uuen takin. Eihän ne kaupat ollut loppiaisena auki, niin ei päässy kauppaan..

Tosi paljon mua jännitti tän työ aloittaminen, sillä en oo aiemmin ollut erityislapsen avustajana. Onneks alusta on nyt selvitty ja voi keskittyä vain työntekoon. Onhan siellä ihana lapsi vastassa aamulla ja mukavat työkaverit. Siellä ois nyt kevät aikaa pyöriä. Mukavaa työtä, sillä saa keskittyä vain siihen yhteen lapseen, vaikkakin hoidan ja avustan paljon muitakin lapsia.

Ennen oon ollut lastenhoitajana töissä ja mulla on ollut täysi vastuu. Olen saanut jäädä 7 lapsen kanssa yksin taloon odottamaan heidän vanhempiaan, joskus useammaks tunniks. Nyt minulla ei ole vastuuta, sillä olen avustajan nimikkeellä töissä. Eilenkin kaikki muut lapset haettiin puoli viiden aikoihin ja meitä jäi kolme enään taloon reilu puoleks tunniks. Kaksi aikuista ja yksi lapsi. Minua ei saanut jättää kaksin lapsen kans. Nää on kyllä ihmeellisiä pykäliä. :)

Hermannille vaan tahtoo tulla pitkät hoitopäivät. Jonain päivinä 8 tuntia, mutta pisimmillään 9,5 tuntia. Hermanni kysykin multa yhtenä aamuna tällä viikolla, että: "Millon me äiti herätään niin, että on jo päivävalo?" Tänään herättiin sitte puoli 9 aikoihin ja oli jo kovasti päivänvaloa. Aamutoimien ja aamupalan jälkeen lähettiin pulkalla mummulaan. Välillä sai Hermanni kävellä ettei palellu.

Sain taas tällevuotta tehtyä valokuvakalenterin. Tällä kertaa tilasin Ifolorin kautta sellasen perhekalenterin. Saan merkattua omat työajat, Hermannin hoitoajat ja jokaisen muut menot kätevästi jokaiselle omaan lokeroon. Sitä on kyllä ihana tehä ja mukava kattoa siitä kuvia mitä edellisvuonna on tehty. 

Eilinen keskustelu Hermannin kans ku oltiin menossa nukkuun: 

H: äiti, pelkäätkö sä perhosia? 

Ä: en. 

H: en määkään. Perhosia voi silittää, mutta jos niitä rääpii ni neki rääpii.

Hetken hiljaisuus. Sitte tulee seuraava kysymys. 

H: tykkääkkö äiti paprikasta? 

Ä: tykkään.

H: mä en tykkää. Sä et saa ostaa ikään meille paprikaa. Jos sä ostat ni mä en tykkää. 

Ä: aijjaa. 

H: (laulaa) popsipopsi paprikaa, nami nami nami nami porkkanaa. 

H: äiti, mä tykkään porkkanasta. Jos sä ostat meille porkkanaa, ni mä haen jääkaapista heti porkkanaa ja syön sen. Se on hyvää! 

Taas hetken hiljaisuus..

H: äiti, ethän suutu jos mä laitan laulun kuulumaan tästä? (Iisa oli hoidossa ja sillä jäi semmonen soiva unilelu meille, josta vedetään narusta ja alkaa kuulumaa laulua.) 

Ä: en suutu, mutta nyt nukutaan. Hyvää yötä!