Suvikset

Sunnuntai päivä vietettiin Vaasassa suviseuroissa. Olin siskoni, hänen lapsen ja yhen kaverin kans siellä. Ja tietenkin Hermanni oli siellä kans. Edellisiltana Päivin kans pakattiin tavarat valmiiks ja olihan se säätöä. Kummallekki lapselle vaatteet ja sitte vielä itelle. Lämmintä illaks jos tuntuu ettei tarkene, myös ulkovaatteet, vaihtovaatteet lapsille jos ne menee pian likaseks, kumpparit kaikille, sateenvarjot sekä siihen päälle vaipat ja ruokatarvikkeet. Käytiin hakemassa kaksostenrattaat lainaan ku ei ois mahtunu kahet rattaat peräkonttiin. Hirveesti oli tavaraa mukana ja puoliakaan ei tarvittu. Vaatteita ei tarvinnu lapsille vaihtaa, kumppareita ei tarvittu kukaan, ei myöskään sateenvarjoja. Sen sijaan mä poltin itteni auringossa ja olkapäät on niin kipeenä!!! Aurinkorasvan ku ois vaan tajunnu ottaa mukaan. Koko ajan aurinko paisto pilveettömältä taivaalta ja tuuli ihanasti, eikä siellä ees ollu paahtavan kuuma. Osa kulki takeilla ja pitkillä housuilla, osalla oli shortsit ja toppi. 

Ehkä ens kerralla osaa pakata vähemmän vaatetta niin ei oo niin paljon purettavaakaan ku kotia pääsee. :D 

Matka sinne meni tosi hyvin ja heti perille päästyä mentiinki syömään. Kyllä maistu hyvälle ku kerkes jo kunnon nälkäkin tulla. 

Lähes koko aika meni lasten tarpeitten huolehtimiseen. Syötöt, vaipanvaihdot yms.. Ihana hetki tuli ja kumpiki lapsi nukahti yhtäaikaa rattaisiin! <3

Sitte päästiinki kahville rauhassa! :) 

Tulomatka olikin sitte jo aika kauhee, vuoron perään lapset kiukutteli. Sillon ku toinen rauhottu, toinen alotti kiukuttelun.  Onneks kuitenki paluuruuhkat vältettiin ku ajettiin toista kautta joka pitensi matkaan vain 30km. 

Juhannus Lapissa

Nyt on Lapin reissu tehty. Torstaina töitten jälkeen lähettiin ajeleen. Ensimmäinen pysäkki oli Oulaisissa, josta haettiin loput tavarat. Seittemän aikaa päästiin lähteen ja pitkä matka sai alkaa. Pysähyttiin usiamman kerran matkan aikana. Alkumatka oli aika puuduttavaa, mutta sitte ku maisemat vaihtu ja pääsi Lapin maisemia ihaileen, niin mielellään autossa istuki ja niitä kuvaili ja ihaili. :)

Aamuyöllä oltiin neljän aikoihin perillä Karigasniemen leirintäalueella. Ei muutaku tarpeelliset tavarat mökin sisään ja nukkumaan. Seuraavana päivänä nukuttiinkin pitkään.

Perjantaina käytiin kaupassa ja ajelemassa mäkisiä teitä. Matias kävi ostaan kalastusluvan ja mentiin takas leirintäalueelle. Leirintäalue oli kyllä aivan mahtava paikka. Vaikka pienessä mökissä oltiin, jossa ei ollu ees omaa vessaa, niin siellä oli kyllä tunnelmaa. Mökissä oli kaks sänkyä, pieni pöytä ja jääkaappi. Ei siellä paljo aikaa jaksanu viettää. Ulkona oltiinkin aika paljon. :) Yhteistiloissa oli sitten vessat, suihkut, sauna ja isompi keittiö. Oikeenki retkeilymenoa! :) Tuli kyllä ihan lapsuus mieleen.

Illalla lähettiin ajeleen kohti Utsjokea, n. 80km päähän. Matias pääsi kalastaan ja mä kuvailin kauniita maisemia. Hermanni leikki Tenojoen rannalla ja välillä istuttiin isolle kivelle syömään eväitä. Muutaman kerran vaihettiin kalapaikkaa. Utsjoelta ajettiin vielä 30km Nuorgamiin päin ja käytiin sielläkin kokeileen kalaonnea. Siellä oli niin hienoa!

Yöllä ajettiin sitten takas leirintäalueelle. Välimatkaa sinne oli jo kertyny reilu 100 km. Oli kyllä ihana pääästä taas nukkumaan pitkän päivän jälkeen. Kyllä se vaan väsyttää siellä ihan erilailla ku automatkoissakin paikasta toiseen menee niin kauan. Tosi mäkisiä maastoja käveltiin autolta Tenojoen rantaan ja takas.

Lauanataina nukuttiin taas pitkään. Syötiin, siivottiin mökki ja lähettiinkin sitte ajelemaan takas Sieviä kohti. Ivalossa pysähyttiin ensimmäisen kerran. Käytiin kaupasta hakeen jäätelöt ja karkkia matkalle. :) Sitte matka sai taas jatkua. Rovaniemellä saatiin sitte idea, että ajetaampa vielä Tornioon Matkakoskelle, ja käytiin sielläkin kalassa. Siellä taas rannalla istuttiin ja katottiin ku Matias kalasti. :) Sieltä päästiin sitte vasta aamuyöllä jatkaan matkaa.

Sunnuntaiaamuna oltiin kaheksan aikaan Sievissä, ei muutaku peitot ja tyynyt kämpän sisälle ja äkkiä nukkumaan! Hyvä reissu oli, vaikkakaan puhelimet ei siellä pelannu, ei voinu soittaa, eikä netti pelannu. Koko ajan puhelimet näytti, että oltais oltu Norjan puolella ja ehtiki meille puhelimiin Norjan netit. Ei niillä minnekkään päässy. Saipahan kumpiki olla ilman puhelimia ja keksiä muilla tavoin ajanvietettä. :) Hyttysiäkään siellä ei onneks ollu..

 Hermannille oli ihmettelemistä jo siinä, ku porot juoksenteli pitkin teitä. :)

2200 kilometriä takana ja pieni väsynyt matkustaja kyydissä! :) <3

Reissuun

Hirvee suunnitellu, mitä otat mukaan ja kuinka paljon, esim. Vaatteet. Muistathan varmasti kaikki. Sieltä ei paljon lähetä hakemaan jos jotain unohtuu.. Huominen aamuvuoro vielä eessä ja sitte reissu voi alkaa. :) 

Tosiaan ollaan lähössä 850km:n päähän reissuun. Mökki vuokrattu ja tavarat pikkuhiljaa pakattu. Tenolle matkamme käy. Siitä lisää sunnuntaina! :) 

Kesä!

Pakko kai se on itekki hehkuttaa ku täällä on niin kesä. :) Aurinkoa ei oo näkyny vähään aikaan, mutta silti niin lämmin. Tällä hetkellä istun päiväkodin pihalla, Iisa nukkuu ja Senni on Hermannin kans leikkimässä. Käytiin äsken käveleen, näitä Sievin kauniita maisemia kattomassa ja tottakai sieltä piti matkalta kuvia ottaa ja kukkia kerätä. :) 

Voikukkia kerättiin seppelettä varten, mutta eipä me sitä seppeleeks taivutettu. Laitoin sitte voikukkia maljakkoonki takapihalle, niin saa ees vähän väriä yhelle päivälle. :) 

Lähinnä näitä kuvia muistoks tänne. Saapi sitte talvella käyä kattomassa ja haaveilla kesästä! :) 

Meijän vauva! :D 

Ei oo taaskaan tullu kirjoteltua tänne pitkään aikaan. Monena iltana käyny mielessä ja oisin halunnu kirjottaa, mutta ei muka ikään oo mitään kirjotettavaa. :/ nyt sitte aattelin kirjottaa, vaikkei mitään erikoista ookkaan :) 

Iisa tuli mulle hoitoon tänään, kävin sen Oulaisista hakemassa. Huomiseen asti saan hoitaa kummityttöäni. <3 Aluks tuntu, etten mä osaa hoitaa; millon antaa maitoa, millon pilttiä/puuroa, millon vaihetaan vaipat ja millon nukutaan? Hassua sinänsä, vaikka töissäkin hoijan näin pieniä, mutta silti tuntuu ettei tiiä mistään mitään. Vaikkakin tää ilta on menny tosi hyvin eikä oo tarvinnu Päiviltä kysyä mitä teen. :D Tuntuu että siitä on niin ikuisuus ku Hermanni on ollu pieni, vaikkei siitä oo ku pari vuotta. Äkkiä se aika menee.. 

Niin raukka Iisa, ku taisteli viimeseen asti nukahtamista. Mutta onneks viimein antoi periksi, ja tuolla se tyytyväisenä nukkuu. :) Tulee kyllä niin mieleen Hermannin vauva-ajat, vaikka aika sumussa sitä on sillon menty. Se huusi kuukauen ikäisenä sen kuukauen ajan, joka ilta 3-4 tuntia. Ja vielä kaiken lisäks kurkkusuorana, muutaman minuutin tauoilla. :/ 

Eipä se auta, ku nukkumaan lähteä että jaksaa aamulla nousta reippaalla mielin. Ei passaa olla hermot kiriällä. ;) 

Hyvät yöt! :)