Käytiin Päivin ja Katrin kans yhtenä päivänä Oulaisissa Piipsjärvellä. Ois ollu niin ihana päästä uimaan, mutta miten näillä pakkasilla mihinkään menee :( ei oo tänä kesänä tullu käytyä kertaakaan uimassa, vaikka yleensä uin melkeen maaliskuusta syyskuulle. :D mikään ei vaan voita luonnon veessä uimista. :) Hermanniki kävi monta kertaa kokeileen käellä vettä ja tuumas vaan sen olevan kylmää. 

Kävin metästyskorttitentissäki tänään.. Eiiii menny läpi, 8 virhettä ois saanu vaan olla ni mulla oli 9!! Ärsytti kyllä vähä! :/ 

Viikonlopuksi pääseeki viettään aikaa Kivijärvelle mökille. Sitä ootellessa pitäs vielä jaksaa käyä ilta- ja aamuvuoro töissä. :) 

Eväsretki

Lähettiin Päivin, Iisan ja Hermannin kans tänään eväsretkelle. Mietittiin hyvää paikkaa; sais olla rauhallinen, suht lähellä ja siellä ois hyvä olla Hermannille tekemistä. Muistin sitte, että oon käyny joskus lapsena Sievissä Mustikkatiellä josain leikkikentällä. Sieltä me sitte löyettiinki se ja se oli aivan ihana paikka. Semmosessa pienessä mehtässä, asutusalueella. 

Olihan ne telineet ja liukumäet yms. aika lahoja jo, mutta paljo ihanempia ku nää nykyajan telineet. Ehkä senki takia ku tulee aivan oma lapsuus mieleen. Mua niin harmittaa ku täältäki joka puolelta viiään vaan liikumäet, kiikut, ponkkulauat ja rimpuilutelineet pois, eikä uusia tuua tilalle. Sievissä ei muutenkaan oo kunnon leikkipuistoja missään, paitsi päiväkotien ja koulujen pihoilla. :( 

Jotenki vaan niin ihana paikka! :) Ihanaa vaihtelua arjelle tämmöset retket. Ei sitä kuitenkaan ihan joka päivä tai viikkokaan tuu lähettyä. :) Tietenki meillä oli eväät mukana; kahvia, mehua, leipää ja keksejä. Vaikka ei kovin lämmin kesä oo ollukkaan niin mä niin nautin olla ulkona. Ehkä just siks! ;D En ees halua aatella tulevaa talvea, mutta onneks sinnekki on vielä pitkä aika. Lämmin syksy ois kyllä tervetullut! :) 

Yritettiin Päivin kans ottaa Hermannista kuvia, mutta ei siitä meinannu tulla mitään. Vähä turhan vilkas lapsi 'malliks'. :D Tässä muutama todistekuva: 

 

Saatiin me muutama onnistunutki kuva. :) 

Minkään tai kenenkään kuvaaminen ei oo niin kivaa ku lasten. Varsinki oman! Kaikki kuvat on ihania, vaikka ilmeet, eleet tai liikkeet ei välttämättä oo niin 'onnistuneita' :) <3 

Mutta nyt nukkuun, aamulla ois herätys 5:30 enkä ees uskalla laskea tunteja kuin kauan saan nukkua. 

Power Park

Viimeviikonloppuna vietettiin rentouttava päivä naisten kesken Power Parkissa. Oli kyllä mahtava reissu! Ihan rauhassa sai istua kahvilla ja syömässä. Välillä käyä laitteissa ja taas ostaan jotain hyvää. :P Tämmösten ns. vapaapäivien jälkeen jaksaa taas olla kotona ja touhuta Hermannin kans paremmin. :)

Eipä sitä muistanukkaan kuin kauheita ne laitteet on. Kyllä mä sanon, että pahin oli vapaapudotus, vaikkakin me mentiin siihen hiljaseen puoleen. Eli laite meni vaan ylös ja tuli hiljaa alas. Aivan hirvee tunne ku istut siinä ja se nousee ja nousee vaan ylös. Ei uskalla kattoa alas, ei uskalla laittaa silmiä kinni eikä uskalla tehä mitään. Ei osannu luottaa siihen laitteeseen yhtään! Tuntu, että sieltä tippuu hetkenä minä hyvänsä alas tai se laite menee rikki tai tai tai... Mutta kauhea se oli!!

Mustekala on ennen ollu aivan ihana laite, mutta nyt siinä vaan tuli huono olo ja alko oksettaa. Ei kiitos!

Puuvuoristorata ei ollu pettymys. Se ei oo ikään. Se on joka kerta ollu yhtä hyvä! :)

Nuo muut kävi siinä uuessaki laitteessa, Junkerissa, mutta mä jäin mielellään vahtimaan tavaroita siks aikaa. :D

Ens kesänä uudestaan! :)

Tutti pois

Aattelin kirjottaa vähä niinku itelle muistiin tänne, millanen oli Hermannille tutista vierottuminen... Se oli kauheeta! Ilman tuttia on menty nyt melkein kaks viikkoa. Ensimmäiset kaks iltaa meni huutaen ja kiukutellen. Kaikki keinot otti poika käyttöön ku ei saanukkaan illalla tuttia. Ensin huuettiin, itkettiin, paiskottiin tavaroita, sylettiin, yritettiin kaikki keinot mitkä tietää tehoavan äitiin ja isiin, kaikki millä saa huomion. Puupyssy lensi äitiä kohti illalla aika lujaa, mutta onneks ei osunu ku vähä jalkaan. Sänky oli märkänä siitä sylkemisen määrästä. 

EI auttanu, vaikka hoiti poikaa! 

EI auttanu, vaikka piti sylissä! 

EI auttanu, vaikka meni viereen! 

EI auttanu, vaikka yritti selittää!

EI auttanu, vaikka kielsi! 

EI auttanu, vaikka hermostu! 

EI auttanu, vaikka lahjo!

EI auttanu, vaikka lupas kuut ja tähdet taivaalta! 

Mikään ei auttanu! 

Kaks tuntia Hermanni itki ja huusi täyttä kurkkua, eikä mikään auttanu. Reppana nukahti varmaan lopulta siihen, ettei jaksanu enään taistella. Eikä siinä vielä kaikki: tämä sama tapahtui seuraavana iltana uudestaan. Sitä seuraavana iltana kans, mutta vähä laimeampana. Ja neljäs ilta ei ollu enään ees kauhea, näiden muitten iltojen jälkeen. 

Siitä seuraavina iltoina, Hermanni on kaivannu entistä enemmän syliä ja hellyyttä. Tutti oli sille niin tärkeä, mutta joskus se on kuitenkin jätettävä pois. Enään se ei ees halua tuttia, ei kysele sen perään, eikä puhu siitä. ONNEKS! :D  

Hermannilla oli ennen joka paikassa ja joka välissä tutti suussa. Monesti sillä oli yks suussa ja kummassaki kädessä yks tutti. Elokuussa poika täyttää jo 3 vuotta, niin oli jo aikakin jättää se. Ehkä se ässä ja ärräkin alkaa kohta tulemaan, ku suussa ei aina oo jotain esteitä. :) 

Annan neuvon teille kaikille: Jättäkää se tutti sillon 8kk:n ikäsenä pois! Kaikki pääsee helpoimmalla. :)