HERMANNI

Aattelin kirjottaa Hermannin nimestä. Tosiaan pojan oikea nimi on Mikael, niinkuin joku tarkkanäköinen luki synttärikortista. :) Hermannista tuli Hermanni samanapäivänä kun poika syntyi. Olin synnyttämässä yksin, omasta tahdostani, joka sopi myös miehelleni. Sinä iltana, oli mieheni tuumannut, että jokohan Hermanni on syntyny. Siitä lähtien poikaa on kutsuttu sillä nimellä. Kasteessa nimeksi sai kuitenkin Mikael Antton. 

Jotenkin tää nimi sopii niin hyvin pojalle. Moni on asiaa kommentoinu ja kysyny miksei voi omalla nimellä sanoa?! Joittenkin mielestä pitäs kutsua omalla nimellä, toiset taas on jo niin tottunu. Hermanni kyllä tietää ite mikä hänen nimensä on. Päiväkodissa tädit puhuttelee Mikaelina, mutta osa lapsista puhuttelee Hermannina. Viimesyksynä kun Hermanni alotti päiväkodin, niin ensimmäisten viikkojen jälkeen oli hauska mennä hakeen poikaa hoidosta, ku muut lapset sano: "Hermannin äiti tulee." :D Mun vanhemmat puhuttelee välillä Mikaelina ja välillä Hermannina. Jokainen niin, miten parhaaksi näkee. :) 

Ois se kiva käyttää oikeaakin nimeä, mutta jotenki tää tuntuu vaan paljon luontevammalta. :) Tietenki virallisissa paikoissa esim. Neuvolat, lääkärit yms. puhutellaan Mikaelina. Se on meille vanhemmille, isovanhemmille, tädeille, sedille, enoille ja tietenki Hermannille itelleen ihan tavallinen asia, joten ei oo siitä mitään ressiä revitty. :) 

Häissä

Viikko sitte lauantaina oltiin siellä Hermannin tädin häissä. Ei menny aivan putkeen meijän osalta. Kirkkoon mentiin 15 minuuttia aikasemmin ootteleen. Ei muutaku etupenkkiin, muun perheen joukkoon. Saman tien alko Hermanni hermostumaan ja halus lähteä pois kirkosta. Ennen ku hääpari tuli kirkkoon, oli mulla jo mitta täynnä siellä istumista. Ei kehannu heti lähtee poiskaan. "Mennään pois!" "Ei olla kirkossa." "Kaikki on tyhmiä." "Mää meen pois." , huutoa, kiukuttelua, lattialla makailua ja sylkemistä. Välillä osattiin istua äitin sylissä, lukia virsikirjaa ja kattoa kirkon seinillä olevia kuvia, mutta taas alko sama ralli uuestaan: "Mennään pois." ... 

Sitte ovet avautu ja hääpari tuli kirkkoon. Sitä katottiin niin kauan, kunnes ne pääsi alttarille ja taas alko: "Ei olla täällä." "Ei saa soittaa pianoa." ... 

Heti sen perään alettiinkin laulaan ja sitte istuttiin alas. Mä yritin laulaa muitten mukana, Hermanni hetken katto mua, kokeili mun suuta ja sano: "Äiti, et saa laulaa." Pappi puhu jotain, en muista mitä. Tosi huonosti kuulu muutenki papin puhe ja siihen päälle komenteleva lapsi. Niinpä me noustiin penkistä ja lähettiin ulos. Hermanni tokas muille vieraille: "Me lähtään pois." Oli kuulemma osaa naurattanu. Mua ei niinkään. Mutta mutta, ulkona se riemu repes ku siellä oli kaivuri ja traktori. Niitä kierreltiin ja kateltiin sen aikaa, että oli vihkimen ohi. 

Seurakuntatalolle mentiin juhlimaan häitä. Ensimmäisenä Hermanni tuumas, ettei halua olla siellä. Mä sitte lahjoin sen sillä, että jos syyään reippaasti ni mä soitan mun siskolle ja Hermanni saa mennä niille. Sehän kelpas. Ruokajonossa piti vielä aikansa kiukutella ku ei ois halunnu jonottaa. Pöytään ku päästiin, söi poika reippaasti ruuan ja heti kun lautanen oli tyhjä, piti soittaa Päiville. Ulos mentiin ootteleen, että auto tulee niin eiköhän Hermanni kerenny pissata seurakuntatalon oven lähelle. Ääääh!! 

Kyllä kummasti helpotti, ku Päivi oli hakenu Hermannin. Kiitos siitä! :) sen jälkeen pystyikin alkaa nauttimaan häistä! 

3 vuotta

Hermanni täytti 3 vuotta 27.8.2015. Niin iso poika jo! :) Torstaina ne oli päiväkodissa juhlinu synttäreitä, syömällä popcorneja ja juomalla mehua. Kortti ja lahjakin oli annettu ja laulettu paljon onnea vaan. Hermanni ootti sitä päivää paljon. Koko ajan höpötti, että mulle lauletaan päiväkodissa ja mä saan kortin. Sitten kun päivä tuli ja kaikki oli valmista, oli lapset ja tädit alkanu laulaan. Hermanni oli menny seinän viereen seisoon ja huutanu: "ei mulle saa laulaa". Lahjan oli saatuaan heittäny lattialle, mutta myöhemmin oli hoitajalta kysyny, voisko se tulla aukaseen sen kans lahjan. Hermanni ei oikein tiiä, miten pitäs käyttäytyä tilanteessa, jossa kaikki huomio onki yhtäkkiä hänessä. 

Ihanan kortin olivat päiväkodissa tehneet Hermannille. :) Siinä onki kuvaa, ku käytiin samana päivänä ostaan kaupasta pikanen kakku, jonka hermanni ite valihti, ja syötiin sitte kämpällä. 3 kynttilää päälle ja kruunas kyllä pojan kakun. :) 

Sunnuntaina vietettiin Hermannin ns. oikeat synttärit Petäjäskosken mummulassa. Edeltävänä päivänä oli ne Hermannin tädin häät, joten sieltä jäi hyvät tarjottavat synttäreille. Synttäreillä oli isomummu ja isopappa, kummatki mummut ja papat, kummit ja Hermannin setiä, enoja ja tätiä. Aluks ku mentiin mummulaan, siellä isomummu ja -pappa olikin, eikä hermanni tullu sisälle ensimmäiseen tuntiin. Sen verran käytiin sisällä että haettiin lahja ja kiitokset sanottiin. Ulkona alkoi kiukuttelu ja lahjaks saatu karkkipussi meni kaks kertaa koiran häkkiin ja sitte se pitiki laittaa arestiin. Lelut lensi nurmikolle eikä kakkua haluttu tulla maistaan. Sitteku kummit tuli, niin alkoi poika rauhoittumaan. 

Kauko-ohjattava traktori rauhotti kummasti. :D kyllä on ollu mieluinen lahja. Sillä on leikitty kämpällä ja päiväkotiinki ois halunnu mukaan. Illalla kannetaan sängyn viereen nukkumaan. :) 

Mummulasta Hermanni sai moottorisahan ja tarvikkeita. 

 

Kuulosuojaimet ja lasit päähän ja ei muutaku mummulan puut nurin. :'D toiselta kummilta sai kans moottorisahan ja kypärän. Vaikka kaks sahaa tulikin, niin ei jää kyllä toinen vähemmälle käytölle.  Kumpaankin käteen riittää yks saha ja on leikkikaverille kans. Illalla sahat laitetaan hienosti riviin ennen ku voi mennä nukkumaan. :) 

Tätiltä sai lahjaks ihanan mikki ja minni legosetin. Se on kyllä äitinki mieleen, mukavempi yhessä leikkiä ku tulee uusia legoja. :) 

Kyllä nyt on jouluun asti taas uusia leluja! 

Häistä mä kerron tän viikon aikana ja laitan joitain kuviakin. :) sen verran voin paljastaa, ettei kaikki menny ihan nappiin tän meijän vilpertin kans. :'D