Ulkoilua

Tänään on ollu aivan mahtava päivä! Aamulla oli ihana herätä ku ei väsyttäny ja niihin mun viimepäivien ärsytyksiinkin tuli helpotus! Kerran kuussa mulla on se viikko, jolloin kaikki asiat ärsyttää, nimittäin just ennenku ne alkaa.. Nytkin meni 2 viikkoa yli niin ei osannu ees oottaa niitä. Nooo, tänään oli töissä kivaa! Pikkuhiljaa on talon tavat tullut tutuiksi ja alkaa oma paikkakin löytyä. :) 

Töitten jälkeen menin meille kotia. Kävin kahvit juomassa ja ulkovaatteet päälle ja ulos. Äkkiä siellä kolme tuntia vierähti. Ensin lasten kans ja sitte 16-vuotiaan veljen kans, ku alettiin värkkään semmosta jääkourumäkeä siihen ulos. Lapsille siitä oli tarkotus tehdä kunnon liukurimäki kuhan saadaan se vielä jäätymään niin hyvät vauhdit tulee! :D vaikkakin siinä monet laskut jo itekki laski. 

Loppuajasta ulos alko tulla lähes koko porukka, niin isompaa kuin pienempääkin! :) varmaankin ensimmäinen talvi pitkään aikaan ku osaa nauttia siitä lumesta, vaikkakin se on vähä märkää.. 

Luistelua

Ääähhh! Mulla on hermot kireellä koko ajan! Varmaan johtuu siitä ettei minään päivänä kerkee tehä mitään ku tulee töistä niin myöhään ja pitää mennä aikasin nukkumaan.. Muuten kyllä valvoisin myöhempäänkin ja nauttisin omasta ajasta, mutta ei jaksa! Ei jaksa seuraava päivänä olla töissä jos vaan väsyttää.. Ja viikonloppuinakaan ei kerkeä mitään tekeen. Ja on siellä töissä lähes aina mukava olla ja päivissä on taas jotain järkeä ku tekemistä löytyy! :) 

Mutta synkistely saa jäähä nuihin muutamiin lauseisiin, sillä tänään on kumminki ollu ihan kiva päivä. Käytiin Hermannin kans kokeileen luistelua ekaa kertaa. Ihan hyvin se pysy muutaman metrin pystyssä ku käveli luistimilla jäällä. :) 

Välillä vedin sitä käsistä ja kokeiltiin vähän liukuakkin, mutta aika helposti ne jalat lähti erkaneen toisistaan ja pyllähti poika jäälle. Ens kerralla pitää ottaa itellekkin luistimet jalkaan. 

Jäällä makoilukin kelpas välillä lepohetkeks, vaikka ei oltu ku 20 minuuttia luistelemassa. Tätä oon haaveillu jo pitkään ja miettiny luistimien hankkimista, mutta onneks Petukan mummulasta löyty sopivat luistimet niin pääsi kokeileen. Hermanni kyllä tykkäs luistelusta ja ois halunnu mennä heti uuetaan. :) 

Kypäränkin puuttuu vielä. Ens kerralla se on kyllä päässä ku luistelemaan mennään! 

Illalla ku tultiin sieviin ni käytiin äitin kans vielä lenkillä. Pitää alkaa lenkkeileen usiamminkin, ku oli niin piristävää. :) Saunassa just käyty ja nyt nukkuun! 

Onkohan kellään muulla lasten kans yhtä 'ei niin rentouttavaa' saunahetkeä, ku toinen pomppii lauteelta toiselle, välillä pissalle, taas lauteilla ja koko ajan oven välissä? Joka kerta päätän, että ens kerralla meen yksin, mutta joka kerta lähetään yhessä ku Hermanni tykkää olla niin paljon saunassa. :'D 

Arki alkoi ja sitä myötä uudet työt

Nyt ois 7 työpäivää takana uudessa työpaikassa. Mukavaa on ollut ja olen tottunut jo aikalailla talon tapoihin ja sääntöihin. Ilman vastoinkäymisiä tää työnalku ei oo alkanu. Ennen loppiaista meillä hajos auto, joten ongelmaks tuli se, että millä kulen n. 25 km mittaisen työmatkan. Onneks oon saanut auton lainaan siskoltani ja päässyt sillä töihin. Päivä ennen kuin aloitin työt, mulla meni ainoasta talvitakista vetoketju rikki ja ulkona oli -30 astetta pakkasta. Onneks ei ulos menty lasten kans ja suoraan töistä ajoin kärkkäiselle ja ostin uuen takin. Eihän ne kaupat ollut loppiaisena auki, niin ei päässy kauppaan..

Tosi paljon mua jännitti tän työ aloittaminen, sillä en oo aiemmin ollut erityislapsen avustajana. Onneks alusta on nyt selvitty ja voi keskittyä vain työntekoon. Onhan siellä ihana lapsi vastassa aamulla ja mukavat työkaverit. Siellä ois nyt kevät aikaa pyöriä. Mukavaa työtä, sillä saa keskittyä vain siihen yhteen lapseen, vaikkakin hoidan ja avustan paljon muitakin lapsia.

Ennen oon ollut lastenhoitajana töissä ja mulla on ollut täysi vastuu. Olen saanut jäädä 7 lapsen kanssa yksin taloon odottamaan heidän vanhempiaan, joskus useammaks tunniks. Nyt minulla ei ole vastuuta, sillä olen avustajan nimikkeellä töissä. Eilenkin kaikki muut lapset haettiin puoli viiden aikoihin ja meitä jäi kolme enään taloon reilu puoleks tunniks. Kaksi aikuista ja yksi lapsi. Minua ei saanut jättää kaksin lapsen kans. Nää on kyllä ihmeellisiä pykäliä. :)

Hermannille vaan tahtoo tulla pitkät hoitopäivät. Jonain päivinä 8 tuntia, mutta pisimmillään 9,5 tuntia. Hermanni kysykin multa yhtenä aamuna tällä viikolla, että: "Millon me äiti herätään niin, että on jo päivävalo?" Tänään herättiin sitte puoli 9 aikoihin ja oli jo kovasti päivänvaloa. Aamutoimien ja aamupalan jälkeen lähettiin pulkalla mummulaan. Välillä sai Hermanni kävellä ettei palellu.

Sain taas tällevuotta tehtyä valokuvakalenterin. Tällä kertaa tilasin Ifolorin kautta sellasen perhekalenterin. Saan merkattua omat työajat, Hermannin hoitoajat ja jokaisen muut menot kätevästi jokaiselle omaan lokeroon. Sitä on kyllä ihana tehä ja mukava kattoa siitä kuvia mitä edellisvuonna on tehty. 

Eilinen keskustelu Hermannin kans ku oltiin menossa nukkuun: 

H: äiti, pelkäätkö sä perhosia? 

Ä: en. 

H: en määkään. Perhosia voi silittää, mutta jos niitä rääpii ni neki rääpii.

Hetken hiljaisuus. Sitte tulee seuraava kysymys. 

H: tykkääkkö äiti paprikasta? 

Ä: tykkään.

H: mä en tykkää. Sä et saa ostaa ikään meille paprikaa. Jos sä ostat ni mä en tykkää. 

Ä: aijjaa. 

H: (laulaa) popsipopsi paprikaa, nami nami nami nami porkkanaa. 

H: äiti, mä tykkään porkkanasta. Jos sä ostat meille porkkanaa, ni mä haen jääkaapista heti porkkanaa ja syön sen. Se on hyvää! 

Taas hetken hiljaisuus..

H: äiti, ethän suutu jos mä laitan laulun kuulumaan tästä? (Iisa oli hoidossa ja sillä jäi semmonen soiva unilelu meille, josta vedetään narusta ja alkaa kuulumaa laulua.) 

Ä: en suutu, mutta nyt nukutaan. Hyvää yötä!