Voihan vesirokko!! En ois uskonu, että tää on näin kauhea tauti. Vaikka ite en sairastanukkaan vaan Hermanni, niin silti on ollut kauhea. Maanantaina oltiin päiväkotiin aamulla lähdössä ja vaatteita vaihtaessa huomasin että rintakehä on aivan täynnä näppyjä. Ja olihan niitä selän puolellaki. Vaaleita oli vielä silloin ja yön aikana oli kaikki noussu. Lämminki oli ja mittasin sitte kuumeen. Sitä ei onneks ollu ku vähän päälle 37 astetta.
Ensimmäisenä päivänä ei oikeestaan valittanu kutinaa ollenkaan. Seuraava päivä oli vähän vaikeempi ja lämpö oli samoissa lukemissa. Näpyt alko oleen jo tummemman punasia ja osa alkoi kuivua, mutta uusia näppyjä tuli kolme päivää.
Kolmas päivä oli kyllä vaikein. Kuumettakin oli jo yli 38 astetta ja vähän päälle. Kutisi koko ajan ja vähän väliä sai taputella selkää, mahaa ja kylkiä.. Tää taputtelu tulee siitä, ku kielsin raapimasta näppyjä, vaikka kutittaaki. Mieluummin taputtelee niin ei mee iho rikki. Uskomatonta kyllä, Hermanni usko tän eikä raapinut juuri yhtään. Taputteli vaan. Kylmässä suihkussaki kävi pari kertaa ja aina vaan sano että laita kylmempää vettä. Raukka ku huomas että vesi oli kylmää mutta se autto niin hyvin hetkellisesti, että jääräpäissään siellä hetken seisoskeli. Vesirokkovaahtoa käytettiin kans ja siitä oli jonku verran apua. Koko päivän oikeastaan vaan makoili ja istuskeli eikä ruoka maistunut ku vasta illalla.
Loppuviikko mennytkin ihan hyvin ja olo ollut jo paljon parempi. Näpyt eivät kutittaneetkaan enään niin paljon. Tänään ei oo valittanut ollenkaan, että kutittais. Viikko tässä meni, mutta onneks se alkaa oleen ohi!
Tätä en kyllä kellekkään toivo! Mutta me voijaan onneks jo sanoa, että onneks me ollaan nyt sairastettu tää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti