Perjantain ja lauantain välisenä yönä Hermanni alkoi oksentaan. Monta kertaa oksensi yön aikana ja seuraavana aamuna vielä kerran. Äkkiä se ohi meni eikä poika valitellut mahakipuakaan. Ruoka ei oikein maistunut, joten mentiin sipsit, jogurtti, mehu, maito linjalla lauantaipäivän. Illalla olikin tosi väsynyt ja nukahti ennen kahdeksaa. Seuraavana aamuna heräskin jo 8 aikoihin. Sunnuntaina mentiin käymään meillä kotona (sieltä siis tauti oltiin saatu, joten tartuttamaan ei sinne menty) ja reippaasti Hermanni leikki ulkona ja sisällä Roosan kans. Illalla taas ajoissa nukkumaan ja maanantaina Hermanni hoitoon ja ite töihin. Koko päivä oli itellä tosi outo olo. Maha kipeä ja luulinkin että ne johtuu vaan menkoista. Seuraavana yönä aloin sitte ite oksentaan. En oksentanu kuin kaksi kertaa ja sekin riitti muistuttamaan kuin sitkee tauti se on. Tiistain olinkin kotona ja vain makaaminen auttoi oloon. Aina kun yritti jotain tehdä niin alkoi heikottaa tosi pahasti. Ruoka ei maistunut ollenkaan, mutta yritin vähän syödä. Tänäänkin oon ollu vaan kotona ja parannellu vielä oloa. Vielä on vähän heikko olo, mutta kyllä tässä ollaan jo parantumassa. Huomenna sitte takas töihin. Tätä tautia ei kyllä kellekkään toivo. Se on aina kauheampaa mitä muistaa!
Viimeviikolla kävin ostoksilla. Ihan itellekkin löysin vaatteita. Farkut on ollu rikki jo puolisen vuotta ja collari ja legginsit/mekko linjalla on menty pidemmän aikaan. Löysin sitte ihan mahtavan mallin farkkuihin ja ostinkin kolmet kerralla ku ei maksanut paljoa. Yhden paidankin löysin ja koko talven ihailemani kengät. Kenkien ostoa en miettinyt yhtään, sillä oikea koko löytyi ja alkuperäisestä hinnasta sai vielä -50% pois. Joskus kannattaa malttaa oottaa, niin voi tehdä hyviä löytöjä. :) Sen jälkeen kun äidiksi on tullut, on vaatekaupat kierretty aina lastenvaatteitten puolelta. Itehhän ei ikään tarvi mitään tai ainakin tulee aateltua niin. Oon kyllä niin tyytyväinen kun maltoin kattoa myös itelle vaatetta välillä. Tulihan tuota Hermannillekkin ostettua kolmet housut ja 5 uutta paitaa. On poika taas kasvanut vauhdilla ku jokaisista housuista alkaa lahkeet olla jo lyhyet ja paidatkin käy pieniksi.
Eilen meidän poika sai aika naurettavan raivarin. Hermanni oli tosi väsynyt, joten osaks johtu siitäkin. Kävin viemään postiin yhen kirjeen, niin Hermanni sai hirveän huudon ja itkupotkuraivarit.
-Ei sitä saa viiä sinne. Postimies hakee sen ja vie roskiin. Sun pitää käyä hakemassa se takasi. Se on meijän kirje. Se ei saa mennä roskiin.
Kämpälläkin vielä huusi ja oli ihan kauhuissaan kun postimies vie sen roskiin. Lähinnä vaan nauratti tää tilanne, enkä taaskaan ymmärrä mistä tää tuli. Onhan Hermannilla isot reaktiot aina jos jotain uutta tapahtuu. Menee aikaa ennenkuin tottuu ajatukseen. Esim. uusi hoitopaikka, omat synttärit, jossa kaikki kiinnittää huomiota häneen. Kirkossa oleminen yms. Monesti ku mennään jonnekkin missä ei oo pitkään aikaan oltu, niin kukaan ei saa puhua Hermannille ensimmäiseen puoleen tuntiin - tuntiin. Se huutaa aina:
- Älä puhu mulle!
Tämmöstä tänne! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti