Joku uhma TAAS.. kai.

Äääähh, Hermannilla on joku uhma taas vaihteeks päällä.. Koko ajan tekemässä jotain pikkuilkeyttä. Päiväkodissa se oli heittäny vessapaperirullan pönttöön, käsipyyhkeitä laittanu pönttöön ja nakellu vesilaseja lattialle.. Välillä ärsyttää muita lapsia ja sotkee niien leikit ja heittelee hiekkaa. Kämpällä levittää tahalleen leluja, kiukuttelee joka asiasta, mikään ei kelpaa.. Ollaan tänään oltu meilä kotona, niin se nakkas ruokalautasen ulkona suorilta käsiltä asfalttiin. Aina voi vaan aatella, että jospa tää tästä! 

Päiväkodissaki ne kyseli, että ootteko kotona huomannu sen käytöksessä tämmöstä? Sanoin, etten oo aatellu ainakaan että ois mitään ihmeempiä. Mutta sitte aloin aatteleen, ni se on jokapäivästä ja vähä väliä saa jostaki kieltää. :/ Ehkä sitä on jo tottunu siihen, että se on niin kerkeävä. Pitkän aikaa se oli niin reipas! Se kasvo henkisesti tositosi paljon ku tutti ei oo enään käytössä ja vaippaakin on alettu päivisin ottaan pois. Vaikka pitäshän se nauttia ku lapsi on vielä pieni, mutta voiko aina nauttia? En minä ainakaan!!

Tän kuun lopulla meillä on Hermannin tädin häät ja vähä meinaa  hirvittää miten siellä menee. Oon viimeks ollu häissä Hermannin kans sillon, ku se on ollu alta 2 kuukauen. Siellä se vaan itki lähes koko ajan ja ei pystyny ite nauttiin niistä häistä ollenkaan. Vaikka onhan se ihan ymmärrettävää nuin pienen kans. Sen jälkeen päätin, että otan Hermannin mukaan vasta ku se on tarpeeks iso. Eikä se kyllä vielä oo. Mutta pakkokait se on sinne ottaa mukaan, ku on niin läheisen häät. :) 

Tuntuu kyllä välillä ettei kellään muulla oo näin kuritonta lasta. :( Tai sitte peitellään vaan liikaa totuutta.