Tutti pois

Aattelin kirjottaa vähä niinku itelle muistiin tänne, millanen oli Hermannille tutista vierottuminen... Se oli kauheeta! Ilman tuttia on menty nyt melkein kaks viikkoa. Ensimmäiset kaks iltaa meni huutaen ja kiukutellen. Kaikki keinot otti poika käyttöön ku ei saanukkaan illalla tuttia. Ensin huuettiin, itkettiin, paiskottiin tavaroita, sylettiin, yritettiin kaikki keinot mitkä tietää tehoavan äitiin ja isiin, kaikki millä saa huomion. Puupyssy lensi äitiä kohti illalla aika lujaa, mutta onneks ei osunu ku vähä jalkaan. Sänky oli märkänä siitä sylkemisen määrästä. 

EI auttanu, vaikka hoiti poikaa! 

EI auttanu, vaikka piti sylissä! 

EI auttanu, vaikka meni viereen! 

EI auttanu, vaikka yritti selittää!

EI auttanu, vaikka kielsi! 

EI auttanu, vaikka hermostu! 

EI auttanu, vaikka lahjo!

EI auttanu, vaikka lupas kuut ja tähdet taivaalta! 

Mikään ei auttanu! 

Kaks tuntia Hermanni itki ja huusi täyttä kurkkua, eikä mikään auttanu. Reppana nukahti varmaan lopulta siihen, ettei jaksanu enään taistella. Eikä siinä vielä kaikki: tämä sama tapahtui seuraavana iltana uudestaan. Sitä seuraavana iltana kans, mutta vähä laimeampana. Ja neljäs ilta ei ollu enään ees kauhea, näiden muitten iltojen jälkeen. 

Siitä seuraavina iltoina, Hermanni on kaivannu entistä enemmän syliä ja hellyyttä. Tutti oli sille niin tärkeä, mutta joskus se on kuitenkin jätettävä pois. Enään se ei ees halua tuttia, ei kysele sen perään, eikä puhu siitä. ONNEKS! :D  

Hermannilla oli ennen joka paikassa ja joka välissä tutti suussa. Monesti sillä oli yks suussa ja kummassaki kädessä yks tutti. Elokuussa poika täyttää jo 3 vuotta, niin oli jo aikakin jättää se. Ehkä se ässä ja ärräkin alkaa kohta tulemaan, ku suussa ei aina oo jotain esteitä. :) 

Annan neuvon teille kaikille: Jättäkää se tutti sillon 8kk:n ikäsenä pois! Kaikki pääsee helpoimmalla. :)