Normiarkea

Ei oo taaskaan tullu kirjoteltua tänne pitkään aikaan. Monena iltana käyny mielessä ja oisin halunnu kirjottaa, mutta ei muka ikään oo mitään kirjotettavaa. :/ nyt sitte aattelin kirjottaa, vaikkei mitään erikoista ookkaan :) 

Iisa tuli mulle hoitoon tänään, kävin sen Oulaisista hakemassa. Huomiseen asti saan hoitaa kummityttöäni. <3 Aluks tuntu, etten mä osaa hoitaa; millon antaa maitoa, millon pilttiä/puuroa, millon vaihetaan vaipat ja millon nukutaan? Hassua sinänsä, vaikka töissäkin hoijan näin pieniä, mutta silti tuntuu ettei tiiä mistään mitään. Vaikkakin tää ilta on menny tosi hyvin eikä oo tarvinnu Päiviltä kysyä mitä teen. :D Tuntuu että siitä on niin ikuisuus ku Hermanni on ollu pieni, vaikkei siitä oo ku pari vuotta. Äkkiä se aika menee.. 

Niin raukka Iisa, ku taisteli viimeseen asti nukahtamista. Mutta onneks viimein antoi periksi, ja tuolla se tyytyväisenä nukkuu. :) Tulee kyllä niin mieleen Hermannin vauva-ajat, vaikka aika sumussa sitä on sillon menty. Se huusi kuukauen ikäisenä sen kuukauen ajan, joka ilta 3-4 tuntia. Ja vielä kaiken lisäks kurkkusuorana, muutaman minuutin tauoilla. :/ 

Eipä se auta, ku nukkumaan lähteä että jaksaa aamulla nousta reippaalla mielin. Ei passaa olla hermot kiriällä. ;) 

Hyvät yöt! :)